Kovakantinen kirja, Otava 2021, 243 sivua.

Kustantajan kuvaus:

"Ravisuttava omakohtainen romaani naisesta, joka yhden kesän aikana joutuu kohtaamaan kaiken, mikä merkitsee, myös itsensä.

Nainen saapuu saareen, suvun rakkaaseen kesäpaikkaan. Tarkoituksena on viettää rauhallinen kesä yhdessä vanhempien kanssa ja samalla ottaa etäisyyttä elämään Helsingissä. Koko kevään ex-aviomies ja yhteisten lasten isä on ollut kohun pyörityksessä, ja läheiset ystävätkin vaativat naista valitsemaan, kenen joukoissa seisoo.

Kesä vanhenevan äidin kanssa johtaa tutkimaan sitä vaikenemisen kulttuuria, johon kumpikin on kasvanut. Avautuminen vaatii rohkeutta, mutta hiljaisuuskaan ei aina merkitse heikkoutta."

Tämä tarina ei lainkaan mässäile kirjailijan omaa perhettä koskettaneella kohulla eikä keskity siihen vaan tarinalla on muu, herkkävireisempi arvonsa. Minusta tässä käsiteltiin oivaltavasti haavoittuvaisuutta ja herkkyyttä vaakakupissa pärjäämisen ja jaksamisen kanssa. On avioeron kohtaamista ja kipua, mutta myös säilyneitä yhteyden säikeitä. On riittämättömyyden tunteita vanhemmuudessa sekä toisaalta omien vanhempien ikääntymisen kohtaamisessa. Toisaalta on myös rauhaa ja turvapaikka suvun perinteissä, jotain myrskyssäkin säilyvää. Ehkä kaiken jälkeen on myös jotakin uutta, entistä kypsempää naiseutta.

Kirjan kieli on yllättävän kaunista, kuvailevaa ja koskettavaakin. Kirjan tunnelma jäi ajatuksiin, pidin tästä.

Toivelukemista Outalle Tampereen miitissä.

Saapuvan kesän iloa Sastamalaan!

Kiitos toiveeni täyttämisestä ja miittiseurasta. Hyvää kesän odotusta!